Aivan ensimmäisenä haluaisin sanoa, että Elisan tarina on todella syhähdyttävä, koskettava, ja erittäin surullinen. En pysty millään kuvittelemaan, miltä kaikki tämä on tuntunut asianomaisille, mutta näin ulkopuolisena... pistäähän tämä miettimään.
Ihmetyttää tälläiset ihmiset, jotka kiusaavat toisia saadakseen itselleen hyvän olon tunteen. Sanotaan, etteivät he tarkoittaneet sitä, mutta kyllä 15-vuoden ikäiset nuoret ymmärtävät tasan tarkkaan omien tekojensa arvot. Tosin, he eivät tiedä, mitkä ovat seuraukset.
Pidän tämän tekstin lyhyenä ja ytimekkäänä, sillä haluan vain muistuttaa, miten pienillä teoilla on merkitystä. Koskaan ei tiedä, minkälainen tarina verhoutuu tuntemattomien kasvojen taakse. Koskaan ei tiedä, vaikka pienikin kehu vastaantulijalle, pelastaisi tämän päivän. Se voi olla kehuva kommentti, iloinen hymy, tai vain ystävällinen katsekontakti. Kaikella on painoarvonsa.
Henkilökohtaisesti ihailen Elisan urheutta ja voimaa jaksaa, mutta ajallaanhan se vesikin kiehuu yli...
"Älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän"
Osaanottoni,
1996 - 2011
.
.
.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti